”Minua kiusattiin 8-vuotiaana, koska minulla oli r-vika ja pyöräilytapaturman takia kaksi etuhammasta poissa – siis kunnon ’spagettireiät’ suussa.
Minua nimiteltiin, lyötiin ja syrjittiin. Ensin en kertonut siitä vanhemmille tai opettajille, mutta kun vanhemmat alkoivat löytää mustelmia kehostani uudelleen ja uudelleen, niin lopulta minun oli pakko kertoa aikuisille. Kertominen ja se, mitä siitä voisi seurata, pelottivat. Olin jonkin aikaa poissa koulusta, koska en halunnut mennä sinne lyötäväksi ja syrjittäväksi. Mutta vanhemmat rohkaisivat minua, niinpä lopulta menin takaisin kouluun. Sanoin itselleni, että itseni takia siellä olen ja haluan oppia uutta joka päivä.

Joka päivä muut pojat nimittelivät ja kiusasivat minua, joskus löivätkin. Kerroin asiasta uudelleen opettajalle. Kiusaaminen loppui 3. luokalla, ja sen jälkeen ollaan oltu monen pojan kanssa kavereita, vaikka he aiemmin olivatkin kiusanneet minua. Neljännellä luokalla aloin itse puolustaa muita kiusattuja. Kun huomasin välitunneilla, että jotakuta oppilasta kiusataan, niin tuli heti mieleen, että tiedän täysin, miltä se tuntuu. Menin aina väliin ja käskin lopettamaan kiusaamisen. Sain tästä kiitosta myös opettajilta.

Siitä saa tosi hyvän mielen, kun on tehnyt jotakin, mistä toiselle tulee parempi olo!” – Jerry, 19, Lahti

Kannustustarinat ovat #kannustusryhmä-kampanjaan lähetettyjä ideoita, kertomuksia, toimintatapoja ja ajatuksia, joita julkaisemme tässä blogissa. Julkaisemme tällä tunnisteella myös #kannustusryhmä-tägättyjä somepostauksia. Seuraa ja jaa eteenpäin!

Lisää kannustustarinoita voit lukea täältä.