”Minua on kiusattu koulussa koko peruskoulun ajan 9 vuotta, päivästä päivään. Toivoin, että joku olisi puuttunut siihen. Ei puuttunut. Mutta minä selvisin siitä!

On todella hyvä, että kiusaamisesta puhutaan nykyisin. Kun itse kävin peruskoulua 80–90-luvuilla, kiusaamisesta ei puhuttu missään. Kiusaajat uhkailivat ja kielsivät puhumasta, ja kouluaikaan en uskaltanutkaan kertoa kiusaamisesta kenellekään. Se, että kiusaamisesta puhutaan nykyisin, saa kyyneleet silmiini. Olisipa näin ollut silloinkin, kun seisoin yksin kaikki välitunnit.

Kiusaamisen kokeneena toivoisin, että tilanteita seurattaisiin koulussa. Siten kiusaaminen ei voi jäädä huomaamatta. Kiusaamisen voi huomata esimerkiksi siitä, että joku on aina yksin tai jotakuta ei oteta mielellään mukaan ryhmätöihin tai joukkueeseen.” – Marjasisko Hirvonen, Jyväskylä

Kiitos tämän bloggauksen kuvasta Hirsikampukselle! Hienoa, että olette mukana! ❤

Kannustustarinat ovat #kannustusryhmä-kampanjaan lähetettyjä ideoita, kertomuksia, toimintatapoja ja ajatuksia, joita julkaisemme tässä blogissa. Julkaisemme myös #kannustusryhmä-tägättyjä somepostauksia. Seuraa ja jaa eteenpäin!

Lisää kannustustarinoita voit lukea täältä.